Olen Leena Parviainen Lohjalta.
Kasvatan schipperkejä nimellä ALENAS. Palveluskoiratyötä ja saksanpaimenkoiria olen harrastanut jo 50-luvun puolestavälistä. Varsinaisen kasvatustyöni aloitin 60-luvun lopulla. Jo -60 luvun puolessavälissä perheeseeni tuli myös schipperke, jäädäkseen.
Kasvatustyössäni tärkeintä on hyvä luonne ja terve rakenne. Rodun alkuperä ja kotimaan tyyppi on se mihin pyrin tämänkin rodun kanssa Siksipä heti kahdeksankymmentä luvun lopulla toin Hollannista kaksi schipperke-narttua ja siitä alkoi varsinainen kasvatustyöni tämän rodun parissa. Myöhemmin olen tuonut sekä uroksen että nartun myös Englannista ja viime vuonna taas uroksen Hollannista.
Jalostuskoirieni tärkeimmät kriteerit?
Minulle koirassa ovat ensisijaisia asioita sen ilmiasu, luonne ja olemus.
Kun koira vastaa omaa mielikuvaani rodusta ja tyypistä, sivuutan hyvin herkästi pienet virheetkin. Vasta kun koira täydellisesti miellyttää silmääni, tutustun sen sukutauluun, jos sukukin tyydyttää, lähden hakemaan plussia ja miinuksia, huomioiden tarpeet säilyttää ja korjata. Yleisesti ottaen suurin osa jalostustyöstä pohjautuu ja rakentuu uroksiin. Olen kuitenkin todennut ihan käytännössä, että hyvät jalostusnartut ovat painonsa arvoiset kultaa, joskin usein kiven takana.
Siksi hain omat kanta-narttunikin arvostetulta, menestyksekkäältä pitkän linjan kasvattajalta, Welhaven kenneliltä Hollannista. Yhdenkään tuontikoirani osalta en ole joutunut pettymään, ne ovat antaneet kukin oman erittäin tärkeän panoksen kasvatustyöhöni.
Pennun hankkijalle antaisinkin vinkin; hyvälle nartulle haetaan aina paras ajateltavissa oleva uros, kun taas hyvä uros astuu usein aivan keskinkertaisia, jopa heikkojakin narttuja. Hyvät nartut ovat kasvattajan paras laadun tae. Tämä periaate on tuonut menestystä minulle niinkin vaikeassa rodussa kuin saksanpaimenkoira ja schipperket seuraavat esimerkkiä.
Millainen on koiranäyttelyiden vaikutus kasvatustyöhön ja miten koet tuomareiden vastuun rodun kehityksestä?
Näyttelyillä on tietty vaikutus kasvatustyöhöni, näen ja saan mahdollisuuden arvioida eri yhdistelmien tuloksia.
Saksanpaimenkoirien kohdalla aikoinaan rodun kotimaan erikoistuomareiden arvostelut koin arvokkaana tietona, jota pyrin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan. Tänä päivänä en siitäkään ole kovin vakuuttunut. Schipperken arvostelee hyvin harvoin rodun kotimaan tuomari, ja arvostelu yleensäkin on kovasti kirjavaa, eikä missään tapauksessa voi olla määrittelevä tekijä jalostukselle. Silloin harvoin kun ns. rodun asiantuntija arvostelee, kuuntelen hyvin tarkkaan hänen mielipiteitään ja saatan jopa esittää kysymyksiä. Koskaan emme voi sanoa, ettei tuomarin mielipiteellä ole tiettyä merkitystä rodulle ja sen kehitykselle. Koiran omistajan tulisi kuitenkin aina muistaa, ettei jonkun tuomarin negatiivinenkaan arvostelu vähennä sen arvoa perheenjäsenenä ja rakastettuna lemmikkinä. Eikä se huiminkaan menestys tee siitä yhtään parempaa ystävää tai lenkkikaveria.
Miten tärkeitä näyttelymeriitit ovat jalostuskoiralla?
Jalostuskoirani valitsen aina oman makuni mukaan, verraten sitä silmissäni rotumääritelmään. Jos silmääni miellyttävällä koiralla on meriittiä, niin hyvä, mutta se ei ole mikään edellytys.
Hyvän koiran omistaja ei välttämättä ole kiinnostunut näyttelytoiminnasta, eikä sitä voida lukea koiralle virheeksi. Valionarvot eivät tee koirasta hyvää periyttäjää, eivätkä puuttuessaan sitä huononna
Miten valitset pentueen parhaan?
Parasta pentua haetaan yleensä tunteella, luonteen tulisi kuitenkin aina olla voimakkain kriteeri. Vain murto-osa pennuista päätyy näyttely- ja jalostuskoiriksi, tällaista etsivillä on omat perusteensa valita pentu. Tavallisen perheen tulee muistaa, että vähemmän kaunis (näyttely mielessä) koira perheenjäsenenä seuraavat 10 - 15 vuotta on kaikille miellyttävämpi kuin esim. arka tai vihamieline yksilö. Kerro aina kasvattajalle toiveesi ja olosuhteet joihin pentu tulee ja kuuntele kasvattajan ehdotuksia, hän tuntee jokaisen pennun erikseen, kun sinä ostajana näet sen vain hetken, jolloin se sattuu osoittamaan ehkä ei sille tavanomaista käytöstä.
Miten tärkeänä pidät perinnöllisten sairauksiaen vastustamista, ja miten itse huolehdit siitä?
Kolmekymmentä vuotta saksanpaimenkoirakasvatusta on opettanut elämään PEVISAn alla sekä pitänyt huolen siitä, ettei lipsumisia sairaiden koirien jalostukseen käyttöön tapahdu. Olen näissä asioissa ollut aina jopa tyhmyyteen saakka ehdoton ja rehellinen. Onnekseni schipperkellä ei rotuna ole mitään suurempia rasitteita. Koska "skippejä" on mennyt paljon entisille saksanpaimenkoira-ihmisille, on niitä jonkin verran tutkittu. Tulokset ovat vapauttavia, mitään ongelmia ei toistaiseksi ole ilmennyt lonkissa, polvissa eikä silmissä. Schipperkeillä, kuten monilla muillakin pienillä roduilla ilmenee silloin tällöin epileptistyyppisiä ns. "poissa - olo" kohtauksia. Ne ovat selvästikin jotain aivojen toiminnallisia sähköhäiriöitä, kuten epilepsiakin. Saamieni tietojen mukaan ne eivät välttämättä ole varsinaista epilepsiaa, joskin sitäkään ei aina voida pois sulkea. Meilläkin on muutama tällainen koira. Kohtauksissa koira ei mene tajuttomaksi eikä kramppaa, vaan jäykistyy hetkeksi palautuen siitä nopeasti. Kahdella koiristamme on lievä epilepsia lääkitys joka poistaa kohtaukset kokonaan. Koirat olivat kuollessaan yli viisitoistavuotiaita ja kohtaukset alkoivat 7 ja 9 vuoden iässä. Kahdella muulla kohtaukset ovat niin harvassa (1-2 kertaa vuodessa) ettei niitä ole toistaiseksi lääkitty, toisella on nyt ikää jo 13 vuotta.
Asuvatko koirasi kotona vai kennelissä, kuinka ne ulkoilevat ja miten ne treenataan?
Kaikki koirani asuvat kotona. Minulla on useita sijoitusnarttuja, kaikki perhekoirina, kiitos tästä laajalle suvulle ja ihanalle ystäväpiirille. Kotona meillä on aidattu piha, kuten kaikilla kolmella pojallanikin jotka ovat ylen onnellisia saadessaan asuttaa äidin koiria. Tämä on minun kohdallani ihanteellinen ja tosi onnistunut ratkaisu, sillä kaikki kauniitkaan koirat eivät ole jalostuskoiria ja niin käydessä koiralla on kuitenkin oma rakastava perhe eikä tilanne vaikuta sen elämään mitenkään. Skippe rakastaa liikkua, joskaan ei sitä välttämättä vaadi, yksi juoksee päivittäin hevosen perässä, toinen lepäilee purjeveneen kannella uimaretken jälkeen, kolmas ottaa aurinkoa kerrostalon ikkunalaudalla. Saksanpaimenkoira-kasvatuksen aikana oli ongelmana se, ettei koiria liikutettu tarpeeksi, ne olivat löysiä ja ylipainoisia ja nyt kun samat omistajat ovat ottaneet skippen, ne ovat liian kuivia, kiinteitä, lihaksikkaita ja massattomia. Eivätkä omistajat ymmärrä kun taas valitan. Elämä ei ole reilua.
Teetkö yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa?
Kasvatustyö ilman minkäänlaista yhteistyötä on melko mahdotonta. Minulla on yhteistyökumppaneita sekä Keski-Euroopassa että Englannissa. Yhteistyöni kotimaassa Suojan kennelin Saimi Kärkkäisen kanssa on ollut paitsi erittäin hedelmällistä ja pitkäaikaista, myös suorastaan historiallista. Kuusikymmentäluvun alussa handlasin Suojan kennelin saksanpaimenkoiria ja rottweilereita, -65 syntyi ensimmäinen oma "tähteni" saksanpaimenkoira uros Suojan Romulus, joka jäi historiaan yhtenä aikansa menestyksekkäimmistä koirista.
Kun ensimmäiset Alenas-schipperket syntyivät ja ensimmäiset valiot leivottiin, oli pentujen isänä Suojan Gamizi. Ensimmäinen saksanpaimenkoirani oli Suojan kennelistä ja 30 vuoden viiveellä seurasin esimerkkiä myös skippejen suhteen. Yli 40 vuoden mittainen yhteistyömme Saimi Kärkkäisen kanssa päättyi hänen kuoltuaan yli 80 v ikäisenä. Yhteistyö perustuu luottamukseen, kun se onnistuu, se antaa todella paljon. Monen saksanpaimenkoirakasvattajan kantanarttu on lähtöisin Alenas- kennelistä, samoin on schipperkejen suhteen, se on asia josta olen todella ylpeä
Mitkä ovat maainitsemisen arvoisia kasvattejasi, ja miksi juuri nämä koirat?
Ylitse muiden, tunnetuin ja menestynein on varmasti INT & MULTI CH, Multi Winner Alenas Easy Money jonka jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset ovat jo nyt esiintyneet menestyksekkäästi näyttelykehissä, sen veli INT & MULTI CH Extra Tipp on myös jälkeläisillään niittänyt kunniaa ja mainetta.Ensimmäisestä Alenas pentueesta syntynyt INT CH Adria Amore elää hyvinvoivana täyttäen juuri 14 vuotta. Terapia koirana toimiva INT & MULTI CH, Multi Winner Alenas Brigitta on periyttänyt mahtavaa luonnettaan ja upeaa ulkomuotoaan jälkeläisilleen, INT CH on myös sen veli Barracuda.
Sisarukset INT & MULTI CH sisarukset Jolly Jumper ja INT & MULTI CH Jumping Blackie ovat menestyksellä kiertäneet Eurooppaa. Jumping Blackie on myös Israelin valio ja EURO WINNER 2001. Karamaya ja Kandorakis ovat jo saaneet INT CH arvon. Brigittan tytär INT CH Only for Fun on voitokkaan INT CH Stenka Rasinin ja nuoren upeasti menestyneen Wau De Willen emä. Easy Moneyn ja Karamayn lapset INT CH Tiger Power ja sisarensa INT CH Taj Elkilab edustavat jo kolmatta polvea. Aina kun näen terveitä hyvin voivia ja iloisia kasvattejani voin tuntea vain onnistuneeni pyrkimyksissäni
Haluan ylpeänä kertoa myös Alenas Brigitten ja Alenas Peace Makerin, eli kotoisesti Prikin ja Nitron arvokkaasta työstä häiriintyneiden lasten ja nuorten terapiakoirana.
Täydellisesti toiveet ovat täyttäneet myös ne koirat jotka ovat perheittensä rakastettuja lemmikkejä. Näyttely- ja kilpailutoiminta ei ole mikään koiran arvon mittari vaan yksi erittäin hauska ja mukaansa tempaava harrastusmuoto
Todella ylpeä olen voidessani kertoa myös nuoresta hollannin tuonnistani Alenas Son of Nooortje van der Welhavenista, Ronnysta joka oli jo 10 kk ikäisenä Baltian JW – 04 ja 17 kk ikäisenä EUJW-05, ja joka nyt on vain aika Cacibia vailla INT CH. Suuri on kiitollisuuteni Welveringin perheelle Hollantiin joilta sain jo kolmannen todella loistavan koiran.
Tulevaisuus näyttä mitä moni nuori ja lupaava alku tuo tullessaan, mutta ihanat luonteet omaavina tiedän niiden varmasti täyttävän paikkansa oman perheensä rakastettuna lemmikkinä.
|
